- Jos kutsun itseäni läskiksi, ei se muiden sanomana loukkaa, 134 kiloa painava Liisa Romo toteaa.
Ylipainoisena Romo saa kuulla ihmisiltä jatkuvasti halventavia kommentteja: hänen mukaansa ihmiset pitävät ylipainoisia yleensä arvottomina, tyhminä ja laiskoina. Eniten negatiivisia kommentteja tulee, jos eksyy baariin: kerran tuntemattomat nimittelivät häntä plussapalloksi.
- On päiviä, ettei haluaisi astua ovesta ulos ja tuntee itsensä turhaksi, huonoksi, epäkelvoksi ja ennen kaikkea rumaksi. On olo, ettei ole mitään eikä ansaitse mitään, koska on ylipainoinen.
Joistain ihmisistä näkee, että he eivät tykkää ylipainoisista.
Samojen tuntemusten kanssa painii myös Romon sisko Jenni Saari. Hän painaa 108 kiloa, mutta on vasta parin viime vuoden aikana myöntänyt itselleen olevansa ylipainoinen.
- Ihmiset ovat ehkä nykyään hyväksyvämpiä kuin ennen eikä minua ole pahemmin kiusattu ylipainon vuoksi. Joistain ihmisistä näkee, että he eivät tykkää ylipainoisista: kiertävät kaukaa, saattavat osoitella, tuijottaa tai kuiskutella. Siinä mielessä he ovat vähän hölmöjä, jos eivät osaa ajatella, että sen kyllä näkee ja kuulee, Saari huomauttaa.
Ruoka apuna stressiin
Romo ja Saari viettivät ihan tavallisen lapsuuden ydinperheessä Lahdessa. Saari kertoo olleensa aina hyvä syömään ja kieltäytyneensä ruoasta harvoin: silti hän oli lapsena täysin normaalipainoinen. Romo taas on ollut pienestä pitäen pyöreä ja saanut jatkuvasti kuulla olevansa läski.
- Niinpä opin lohduttamaan itseäni ja tuntemaani yksinäisyyttä ruualla. Olen lääkinnyt, lohduttanut ja turruttanut itseäni ruualla. Kotona ei panostettu juurikaan säännölliseen ruokailuun ja hoidin pienestä saakka omat välipalani ja syömiseni, Romo sanoo.
Lihominen lähti käsistä vuonna 2009.
Romo uskoo, että hänen painonsa kipusi ylös kiusaamisen, huonojen ruokatottumusten ja mielenterveysongelmien vuoksi. Lihominen lähti käsistä vuonna 2009, jolloin hän muutti pois kotoa.
- Olin aikaisemman vuoden ollut psykiatrisella viikko-osastolla, jossa lihoin reilut 20 kiloa. Sen jälkeen elämässäni oli paljon kausia, jolloin reagoin stressiin syömällä: kun muutin asumaan yksin lihoin 117-kiloiseksi ja muuttaessani yhteen kihlattuni kanssa paino nousi 140 kiloon.
Saari ei puolestaan usko lapsuutensa vaikuttaneen ylipainoon, vaan muutokset tapahtuivat nuoruudessa.
- Opiskeluaikana istuskeltiin vaan luokissa ja minullakin oli melkein aina karkkipussi, jota mussutin. Opiskeluaikana lihoin 30 kiloa: ehkä opiskelu oli niin stressaavaa, että söin siihen. Toinen suuri syy lihomiseen on lapset, sillä lasten jälkeen olen painanut enemmän kuin koskaan.
Tavarat nurin vahingossa
Kumpikaan siskoksista ei koe ylipainoa henkisesti raskaaksi asiaksi: he ovat päässeet tilaan, jossa eivät häpeä itseään jatkuvasti tai mieti koko asiaa.
- Olen kyllä surullinen siitä, että olen päästänyt itseni tällaiseksi, mutta itsekurini on vain niin heikko, etten ole saanut tehtyä asian eteen yhtään mitään. Joskus olen kokenut vihaa ylipainostani, mutta olen ihminen, joka ajattelee, että jokainen on omana itsenään ihana ja jokaisessa on paljon hyvää, vaikka olisi kuinka iso tai pieni, Saari kuvailee.
Vaikka ylipaino ei aiheutakaan yöunien menetystä ajatusten harhaillessa, aiheuttaa se silti fyysisiä ongelmia. Romo kärsii jatkuvasta väsymyksestä kuorsauksen ja mahdollisen uniapnean vuoksi. Sukkien ja kenkien pukeminen on hankalaa suuren vatsan takia.
Hengästyn helposti enkä jaksa kävellä kolmea kilometriä pidempää matkaa.
- Tunnen itseni ylipainoiseksi, mutta en aina hahmota omaa suurta kokoani. Siksi tönin helposti muita ihmisiä tai kaadan esineitä. Hengästyn helposti enkä jaksa kävellä kolmea kilometriä pidempää matkaa, Romo harmittelee.
Saaren mielestä ylipaino vaikeuttaa harmillisesti vaatteiden löytämistä: hänestä olisi ihanaa pukeutua kauniisiin mekkoihin ilman, että joka paikasta tursuaa.
- En jaksa välttämättä touhuta lasten kanssa niin paljon kuin haluaisin, mutta toisaalta kun oma lapsi sanoo, etten saa laihtua, koska hänestä on ihanaa, kun äidin maha on niin pehmeä, en koe sitäkään pahana.
Hoikkia ei tarvitse kadehtia
Saari ei ole koskaan ajatellut, että ylipaino olisi ongelma nyky-yhteiskunnassa: toisaalta ylipaino ei ole hyväksyttävää, mutta eihän siihen toisaalta puututakaan mitenkään. Romo on taas puolestaan sitä mieltä, että ylipaino rasittaa yhteiskuntaa taloudellisesti eikä siksi itsekään hyväksy painoaan.
Toisinaan Romo pohtii, mitä muut hänestä ajattelevat. Siitä pohdinnasta hän päätyy hyvin epäloogiseen päättelyketjun kautta tulokseen, että hän on muiden silmissä epäkelpo.
- Todennäköisesti hoikat tai muut ihmiset eivät ylipäätään ajattele minusta juuri mitään. Joku saattaa vain mielessään todetta, että onpa lihava ihminen. Eivätkä hoikatkaan ihmiset herätä minussa mitään tunteita: olen enemmän kateellinen kurvikkaan vartalon omaaville naisille.
Kaikkein hoikimmat ihmiset ovat yleensä melko ilkeitä.
Saaren mielestä kaikkein hoikimmat ihmiset ovat yleensä melko ilkeitä. Hän kertoo heidän solvaavaan ylipainoisia.
- Hoikat ihmiset herättävät minussa ärtymystä, koska he eivät tunnu edes haluavan ymmärtää, miksi joku muu ei ole hoikka. Toki on olemassa myös erittäin ihania hoikkia ihmisiä.
Loppujen lopuksi median luomat kauneusihanteet koskettavat jokaista naista. Romon mielestä omaa kehoaan tulisi rakastaa: olipa se sitten iso tai pieni.
- Olen oivaltanut, että uimahallin tai kuntosalin pukuhuoneessa jokainen nainen miettii vain sitä, mitä muut omasta kehosta ajattelevat. Siinä tilanteessa on ihan sama, onko hoikka vai lihava, Romo toteaa.
Liisan laihdutusvinkit
Liisa Romon mielestä ylipainoisuuteen on niin paljon erilaisia syitä, ettei painon nousua voi ehkäistä vain yhdellä tavalla. Koululiikunnan, ravinto-opetuksen, terveystiedon ja kotitalouden opetustuntien lisääminen voisi lisätä nuorten tietoisuutta asiasta.
- Yläaste olisi hyvä paikka puuttua ja ehkäistä ylipainoa, sillä nuoret ovat juuri siinä iässä, missä todellisia elämäntaitoja opetellaan. Painotus ei saisi olla pelon lietsonnassa ylipainoa vastaan, vaan terveellisissä ja monipuolisissa elämäntavoissa aina liikunnasta syömiseen, hän toteaa.
Romo on yrittänyt laihduttaa useita kertoja: aiemmin innostus kumpusi ulkonäöstä, mutta nyt motivaationa on oman terveyden edistäminen.
- Olen yrittänyt karpata ja liikkunut hulluna. Nyt yritän saada liikuntaa osaksi elämääni ja keskityn säännölliseen ateriarytmiin ja herkuttomuuteen. Lisäksi aloitin kuntosaliharjoittelun personal trainerin johdolla.
Yritys laukaisi vain ahmimisen, itseinhon ja epäonnistumisen jatkuvan noidankehän.
Aiemmin Romo yritti laihduttaa ollessaan psyykkisesti huonossa kunnossa, jolloin yritys laukaisi vain ahmimisen, itseinhon ja epäonnistumisen jatkuvan noidankehän. Jos laihduttamisen lähtökohtana on itseinho, laihduttaminen tuskin onnistuu.
- Muutoksen täytyy lähteä itsestä. Ei mistään ulkopuolisesta tai negatiivisesta. Koko elämän pitää olla tasapainossa, jotta tuloksekkaalle painonpudotukselle olisi edes olemassa mahdollisuuksia.
Romon tavoitteena on päästä pois BMI-luokasta ”Sairaalloinen lihavuus”, mikä vaatii noin 25 kilon pudotuksen.
- Tavoitteenani on olla kesällä fyysisesti sellaisessa kunnossa, että jaksan ystävän kanssa viiden päivän vaellusretken, Romo hymyilee toiveikkaana.
Jennin laihdutusvinkit
Jenni Saari ei usko, että yhteiskunta pystyy estämään tai ehkäisemään ylipainoisuutta.
- Mielestäni tahto pitää löytyä jokaisen sisältä ja joskus siihen tarvitaan ulkopuolisen apuja. Yhteiskunta voisi ehkä opettaa terveellisiä elämäntapoja ja lisätä liikuntamahdollisuuksia niillekin, joilla ei ole siihen muuten varaa.
Usein laihdutus kariutuu ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
Saaren mukaan laihduttaminen on tosiaan hyvin vaikeaa, sillä se vaatii hyvää itsekuria ja tukea läheisiltä. Usein laihdutus kariutuu ensimmäiseen vastoinkäymiseen.
- Vuonna 2009 karppasin ja laihduin kahdessa kuukaudessa 11 kiloa. Tulin keväällä 2010 raskaaksi, joten karppaaminen sai jäädä ja lihoin raskauden jälkeen uudestaan.
Saaren tavoitteena on päästä normaaliin painoon tai ainakin lähelle sitä.
- Haluan laihduttamisella estää sairauksia, joita suvussani on ja saada itselleni hyvän olon, jotta jaksaisin paremmin. Ennen kaikkea haluan kuitenkin olla lasteni elämässä mukana niin kauan kuin mahdollista, hän sanoo.
Tutustu siskosten elämään tarkemmin heidän blogissaan.