Sen piti olla unelmien koti. Toisin kävi. Talon mukana menivät rahat ja tavarat. Elämä oli aloitettava täysin tyhjästä: oikeastaan miinuksen puolelta.
Seitsemän vuotta sitten Pasi Vapola päätti puolisonsa Erica Roikon kanssa, että rivitaloasunto ei enää riitä, vaan perheelle tarvitaan enemmän tilaa ja kahdelle pojalle pihamaa, jossa temmeltää. Etsinnässä oli vanha ja viihtyisä omakotitalo.
- Löysimme 70-luvulla rakennetun tasakattoisen talon, josta saisi pintaremontilla todella upean. Talo oli oikein kehityskelpoinen yksilö ja siitä piti tulla meille loppuelämän koti, Vapola kuvailee.
Sitten alkoi nenäverenvuoto.
Talosta tehtiin kaupat ja perhe jätti rivitalon taakseen. Sitten alkoi nenäverenvuoto.
- Aloimme sairastella ja saimme outoja iho-oireita. Pojalla oli 4-vuotissyntymäpäivät ja ihmettelimme, kun eräs tuttavaperhe kävi vain pistäytymässä. Heillä on hometalotausta ja he soittivat illalla ja sanoivat, että meidän kotimme on homeessa.
Netti vahvisti, että oireet sopivat täysin homeen aiheuttamiin ongelmiin. Tutkimukset paljastivat karun totuuden: talosta löytyi useaa eri hometta useasta paikasta. Vain neljän kuukauden kuluttua edessä oli uusi muutto.
Käräjöinti ei johtanut sopuun
Tilanne oli ikävä sekä myyjälle että ostajalle. Vapola uskoo, ettei myyjä tiennyt taloa myydessään homeesta, sillä kukapa tahtoisi tehdä toiselle niin ikävää temppua. Hometalokaupat johtivat kuitenkin oikeuden eteen.
- Elämä ei kyllä ollut siinä vaiheessa mitään herkkua. Taloon oli otettu velkaa, koko kiinteä omaisuus piti hävittää ja oikeudenkäyntikulut kasvoivat kasvamistaan. Sellaista tilannetta ei toivo edes pahimmalle vihamiehelle, Vapola kertoo.
Taloa ostaessaan Vapola oli teettänyt kuntotarkastuksen, jossa todettiin, ettei talossa ollut mitään ongelmaa, ja vain pieni pintaremontti riittäisi.
Kuntotarkastus saattaa olla vain pinnallista rääpimistä.
- Opin tässä sen, että kuntotarkastus saattaa olla vain pinnallista rääpimistä. Tarkastajilla ei ole minkäänlaista vastuuta ja osa firmoista kysyy myyjältä, että haluaako hän saada talon myydyksi vai oikean tutkimuksen.
Perhe hävisi käräjäoikeudessa, sillä oikeuden päätöksen mukaan Vapola ei täyttänyt ostajan velvollisuutta kysyä asioista.
- Katto oli talon isoin ongelma, mutta välikatolle ei päässyt tekemään tutkimusta. Kysyin kuitenkin tarkastajalta, että olisiko kattoa syytä purkaa niin, että sen pääsisi tutkimaan. Tarkastajan mukaan mitään tarvetta siihen ei ollut.
Vuosien käräjöinnin jälkeen tapaus oli siirtymässä hovioikeuteen. Vapola ja Roiko sopivat asian kuitenkin myyjän kanssa, sillä hovioikeuden kustannukset olisivat nousseet niin suuriksi, että kumpikin osapuoli olisi hävinnyt.
- Opimme siis myös sen, että oikeus ei toteudu kenellekään, vaan oikeuslaitos voittaa aina.
Uusi talo on vanhaa parempi
Vapola kehottaa kaikkia vanhoista taloista haaveilevia varautumaan pahimpaan. He asuivat hometalon jälkeen vuosia vuokralla ja etsivät samaan aikaan uutta taloa. Muutamasta talosta tehtiin ehdollinen ostotarjous, mutta tutkimuksissa selvisi, että molemmissa on vesivahinko.
- Tarkastaja sanoi, ettei vesivahinko ole iso juttu, mutta me olimme sillä kertaa tarkempia. Kun näimme pienimmänkin ongelman, nostimme heti kädet pystyyn. Jos epäilyttää yhtään, ei taloa kannata ostaa eikä ainakaan uskoa mitään selityksiä.
Vanhan talon velkoja oli maksettu tarpeeksi.
Toissa vuonna perhe viimein päätti, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa täysin uusi talo. Pankkikin myönsi jo uutta lainaa, sillä vanhan talon velkoja oli maksettu tarpeeksi.
Kaupat tehtiin helmikuussa ja talo kohosi tontille nopeaa vauhtia. Perheellä oli turvallinen olo talon suhteen, sillä kaikissa työvaiheissa sai olla mukana.
- Nyt meillä on yksikerroksinen omakotitalo, joka on täysin meidän näköisemme. Talo on tosi moderni, sillä emme halunneet elämäämme mitään vanhaa. Tuntui hyvältä päästä muuttamaan omaan kotiin kaikkien vaikeuksien jälkeen, Vapola huokaa.
Loppuelämä, täältä tullaan!
Hometalosta jäi muistoksi herkkyys homeelle, vaikka muut terveysongelmat loppuivatkin sen jälkeen, kun kaikki vaatteet, huonekalut, lelut ja kirjat oli hävitetty. Oikeudenkäyntiin ja muihin sotkuihin vierähti kuusi vuotta, ja vanhan talon kuluja maksetaan edelleen.
- Hometalon myimme raporttien kanssa peruskorjaustarkoitukseen. Sen jälkeen se on myyty vielä kolmannelle omistajalle, mutta nyt talo rapistuu tyhjillään.
Jälkikäteen ajatellen Vapola ei ole varma, miten perhe selvisi tilanteesta ja jaksoi kaikkien vaikeuksien yli.
Me olemme kaikki sentään elossa.
- Elimme kai päivän kerrallaan, sillä kaikkeen tottuu. Ja onhan sitä huonompiakin kohtaloita kuin homeinen talo: me olemme kaikki sentään elossa.
Uudessa talossa elämä hymyilee ja tulevaisuus näyttää jälleen hyvältä. Kesää odotellaan jo innokkaasti, sillä pihahommat odottavat tekijäänsä.
- Tämä talo on nyt se meidän loppuelämän koti, Vapola hymyilee.
Annika Tiitto