Jenna Karjalainen oli yksitoista, kun hän jäi huumekoukkuun. Koti löytyi narkkaripiireistä, veri muuttui mustaksi ja piikistä tuli elämän ainoa tarkoitus.
Koulussa oli kyllä sanottu, että älä vain ota huumeita. Pahasti kiusatun ja ADHD:stä kärsivän Jennan mielestä kielto oli kuitenkin kuin kehotus: totta kai hän haluaisi kokeilla.
Tuntematon mies seurasi Jennaa kadulla. Näki, kuinka häntä kiusattiin. Lopulta mies tarjosi apua: täysin omalla tavallaan.
Hän tarjosi amfetamiinia ilmaiseksi ja kertoi, että sen avulla olo helpottuu.
- En tuntenut häntä, mutta hän tunsi minut. Hän tarjosi amfetamiinia ilmaiseksi ja kertoi, että sen avulla olo helpottuu, Jenna muistelee.
Amfetamiini vei heti mukanaan. Paha olo häipyi, asioihin pystyi taas keskittymään ja elämä tuntui viimein normaalilta.
- 13-vuotiaana tajusin, että en voi enää hallita huumeiden käyttöä enkä elämääni. Se oli pysäyttävä tilanne, mutta en halunnut lopettaa.
Murhia ja raiskauksia
Jennan äiti oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja Jenna asui isänsä kanssa kaksin. Isä huolestui ja syytti tilanteesta itseään. Jenna joutui psykiatriselle osastolle.
- Olin masentunut ja aggressiivinen. Poliisit veivät minut iltaisin putkaan. Viitosluokalla yritin itsemurhaa: seisoin katolla, kun kiusaajat huusivat, että ”hyppää, hyppää”.
Vuodet muuttuivat sumuksi eikä Jenna muista niistä paljoakaan. Kun ilmaiseksi tarjotut huumeet muuttuivat maksulliseksi, Jenna ryhtyi tekemään murtoja. Hän päätyi narkkaripiireihin, koska siellä oli tarpeeksi kamaa.
Kaverit murhasivat exäni niin raa’asti, että jouduin psykiatriselle, kun kuulin siitä.
- Ne olivat tosi huonot piirit. Poikaystävät hakkasivat ja kiduttivat, minua käytettiin hyväksi ja kaverit murhasivat exäni niin raa’asti, että jouduin psykiatriselle, kun kuulin siitä.
Vaikka Pieksämäki on pieni kaupunki, Jennan mukaan narkkareita riittää. Piirit jakautuvat kuppikuntiin, jotka asioivat keskenään vain bisnesmielessä.
- Jos jostain jää kiinni, poliisit pidättävät, mutta muuten asiaan ei puututa. Tuntuu siltä, että alamaailman kulttuuri saa olla olemassa ihan rauhassa.
Pitäisikö huumeet laillistaa?
Lopulta Jennan mielenterveys rakoili. Hän etsi suonta, ompeli ja ompeli. Jalat ja kädet olivat täynnä reikiä ja veri valui rei’istä mustana ja paksuna. Jenna kävi niin monta kertaa lähellä kuolemaa, että sekosi jo laskuissa.
- Sitten tuli se hetki. Olin kiskonut muuntohuumeita viikkokausia ja sydämeni meinasi pettää. Olin niin huonossa kunnossa, että hoitokodin porukka vei minut ensiapuun ja kohtasin kerrankin lääkärin, joka halusi auttaa.
Ihmiset suhtautuvat huumeiden käyttäjiin yleensä vihamielisesti.
Jenna kokee, että auttavaisen lääkärin löytyminen oli todellinen ihme. Lääkäritkin ovat ihmisiä ja Jennan mukaan ihmiset suhtautuvat huumeiden käyttäjiin yleensä vihamielisesti.
- Ymmärrän sen, sillä narkkarit tekevät rikoksia ja ronkkuvat lääkäreiltä lääkkeitä. Ymmärrys kuitenkin puuttuu: eräskin lääkäri sanoi, että ”Tapa itsesi. Ai niin, sinähän teet sitä koko ajan.”
Jenna oli ollut vieroituksessa aiemminkin, mutta lähtenyt niistä aina kesken pois. Vuonna 2013 auttavainen lääkäri päätti kuitenkin aloittaa korvaushoidon jo sairaalassa. Reilun vuoden päästä, maaliskuussa 2015, Jenna sai viimein ADHD-lääkityksen.
Lääkityksen myötä huumeet vain jäivät pois elämästäni.
- Sen lääkityksen olisi voinut aloittaa jo silloin kun olin pieni, mutta eivät ne halua antaa sitä, koska kyseessä on amfetamiini. Lääkityksen myötä huumeet vain jäivät pois elämästäni.
Jenna uskookin, että huumeiden laillistaminen vähentäisi huumeiden käyttöä. Hänen mielestään rikollisuus katoaisi, kun huumeita saisi apteekista ja samalla hoidettavuus paranisi.
- Kun kieltolaki oli voimassa, mikä oli ongelma? Alkoholi. Kun alkoholin käyttö vapautui, ongelmat vähenivät.
Pelot elävät, mutta niin elää Jennakin
Nykyään Jenna ei käytä huumeita. Lääkkeitäkin hän syö täysin lääkärin ohjeen mukaan. Enää hän ei halua saada päätään sekaisin.
Tie pois huumeriippuvuudesta ei ollut helppo. Huumeet jättivät jälkeensä C-hepatiitin ja psyykkiset traumat. Pelot tulivat uniin ja kävelivät vastaan kadulla.
- Piirit ovat vielä huumeitakin pahempi asia. Ne ihmiset yrittivät pitkään soittaa perääni. Vaihdoin puhelinnumeron. Kadulla vastaan tuli tuttu, joka yritti saada minut retkahtamaan.
Piireissä ollaan kateellisia siitä, että hän on saanut elämänsä kuntoon.
Jenna uskoo, että piireissä ollaan kateellisia siitä, että hän on saanut elämänsä kuntoon. Hän maalaa, virkkaa, lueskelee Raamattua ja soittelee syntikkaa. Koko elämä näyttää täysin uudelta.
- Asun mieheni kanssa ja tapaan sukulaisia, jotka ovat viimein alkaneet luottaa minuun. Olen hyväksynyt menneisyyteni, sillä ajattelen, että se ei ole tapahtunut turhaan, vaan valmistanut minua tulevaisuuteen. Ehkä minusta tulee evankelista, sillä Jeesus järjesti asiani kuntoon ja haluan kertoa muillekin siitä hyvästä.
Suurimman kärsimyksen ne aiheuttavat käyttäjän läheisille.
Huumeita Jenna ei suosittele kenellekään, sillä suurimman kärsimyksen ne aiheuttavat käyttäjän läheisille. Jennan isäkin on vasta viime vuosina ymmärtänyt, että vika ei ollut hänen.
Mutta millaisina ihmisinä Jenna pitää huumeidenkäyttäjiä kaikkien näiden vuosien jälkeen?
- Apua tarvitsevina. He ovat ihmisiä siinä missä muutkin.
Annika Tiitto