Lavatanssit. Mitä siitä tulee mieleen? Hämyisellä lavalla hyttysten seassa Tapani Kansa laulaa ”Hopeinen kuu luooooo, merelle siltaaaaa…” ja vanhukset köpöttelevät tangoa.
Miksi ihmeessä 25-vuotias Juho Markku sitten käy tansseissa joka viikonloppu?
- Jos on ollut huono päivä, kannattaa mennä tanssimaan. Tanssit pelastavat päivän ja kaikki huolet unohtuvat.
Syynä tähän ei kuitenkaan ole raskassoutuinen musiikki tai mummojen tanssittaminen.
Syynä tähän ei kuitenkaan ole raskassoutuinen musiikki tai mummojen tanssittaminen. Lavoilla käy nykyään myös nuoria, ja tanssilajien kirjosta löytyy esimerkiksi vauhdikasta buggia ja rytmikästä fuskua.
- Hurma, Taikakuu, Helminauha, Läpivalaisu ja Lemmenlautta vetävät paikalle nuoria ja soittavat nopeaa musiikkia, Juho kuvailee.
Lajissa ei ole koskaan valmis
Juho päätyi lajin pariin sattumalta viime heinäkuussa. Hän oli ystäviensä kanssa ulkoilmatapahtumassa ja kaverit päättivät sen jälkeen lähteä Säänjärven lavalle. Juho lähti mukaan.
- Minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta, ja näin jälkeenpäin ajateltuna se ei tainnut mennä kovin hyvin, Juho nauraa.
Nykyään Juho tanssii keskimäärin viisi tuntia viikossa.
Kipinä oli kuitenkin syttynyt. Loppukesän ajan Juho kävi lavoilla ja suuntasi syyskuussa Lappeenrantaan kahdelle eri alkeiskurssille. Nykyään Juho tanssii keskimäärin viisi tuntia viikossa.
- Aluksi tuntui, että uusia asioita oppi nopeasti, mutta nykyään tuntuu välillä, ettei osaa yhtään mitään. Tässä lajissa ei ole koskaan valmis, vaan aina löytyy jotain parannettavaa, Juho kertoo.
Tasoa ei tsekata lippuluukulla
Juho on kokeillut kaikkia perinteisiä tanssilajeja aina cha cha chasta sambaan ja tangosta jenkkaan. Bugg ja fuskukin ovat lavoilla jo tavallisia lajeja, mutta sen sijaan boogia woogieta, balboaa, tai lindy hoppia ei pääse kovin usein tanssimaan. Juho on silti testannut niitäkin.
Juhon suosikkilajeja ovat boogie woogie ja fusku. Lajit ovat sopivan vauhdikkaita ja musiikki menee jalan alle.
Lavoilla mennään vaihtelevasti erilaisia lajeja pitkin iltaa.
- Muutkin nuoret ehkä innostuisivat, jos tietäisivät, että lavoilla mennään vaihtelevasti erilaisia lajeja pitkin iltaa, Juho arvelee.
Usein ihmiset myös luulevat, että lavoille mennäkseen tarvitsee olla mestari joka lajissa. Juho muistuttaa, että lippuluukulla ei pidetä mitään tasotsekkausta.
- Minulle kävi alussa pari kertaa niin, että naisen hymy hyytyi, kun ryhdyimme tanssimaan. Näitä tapauksia oli kuitenkin tosi harvoin. Vaikka tunnen itseni vieläkin aloittelijaksi, monet ovat sanoneet, että olen kehittynyt paljon, Juho kertoo.
Kun pari hymyilee, homma toimii
Pisimmät tanssireissut ovat vieneet Juhon 230 kilometrin päähän kotoa. Nukkumaan on päässyt vasta kuudelta aamulla. Kilometrit vievät bensaa, mutta Juho ei laske rahanmenoa. Liput, kurssit, polttoaineet ja kengät voi maksaa hyvillä mielin, sillä tanssi on kaiken sen arvoista.
Juhon mielestä parasta tanssimisessa on musiikkiin liikkuminen. Parin hymystä tulee hyvä mieli. Tanssin ei tarvitse olla hienon näköistä, vaan riittää, että on mukavaa.
Silti jokainen reissu pistää sydämen laukkaamaan.
- Ilman muita ihmisiä tämä homma ei toimisi. Lavoilla kaikki ovat iloisia ja minustakin on tullut paljon sosiaalisempi.
Usein Juho lähteekin lavalle kimppakyydillä. Silti jokainen reissu pistää sydämen laukkaamaan.
- Se on sellaista innostunutta ja odottavaa jännitystä. Elän viikon kerrallaan ja alan heti maanantaina miettiä, minne tansseihin lähden seuraavaksi, Juho toteaa.
Juhon vinkit tanssimisesta kiinnostuneille:
- Lähde jonkun tutun mukana lavalle. Hän voi kertoa sinulle lavaetiketistä ja opettaa eri lajeja.
- Jos haluat varmemman pohjan, mene alkeiskurssille. Siellä kaikki ovat aloittelijoita.
- Jokaiselle löytyy mieleinen laji. Tanssi sopii kaikenikäisille, -näköisille ja -kokoisille sukupuolesta riippumatta.
- Tarvitset vain innostusta, asennetta ja halua oppia. Taito tulee sitten myöhemmin.
Jos tykkäät Pokan jutuista ja meidän tyylistä, käy äänestämässä meitä Finnish Web Awards -kilpailussa. Äänestää voit täällä.
Annika Tiitto