Pienpanimot ovat palauttaneet olutkulttuurin juurilleen ja meneillään on suorastaan pienpanimo-olutbuumi! Yhä useampi uskaltaa myös olla nykyään intohimoinen oluen ystävä, kun kansanjuoma on saavuttanut arvostetumman aseman. Pokka perehtyi ilmiöön ja kumosi muutaman myytin.
Hiivainen harrastus on hipsterihommaa: Tarua.
IPAt, APAt, saisonit ja stoutit – olutalan sanasto voi hämmentää äkkinäisen, ja mieleen voi hiipiä ajatus siitä, onko nykyajan pienpanimo-olutbuumissa kyse vain alan harrastajien knoppailusta ja hipstereiden elitismistä. Maistilan panimon toinen perustaja, yrittäjä Riku Harju muistuttaa, että pienpanimot eivät ole ensinkään vain nykyajalle tyypillinen ilmiö.
- Nythän ollaan oikeastaan vaan menty enemmän siihen suuntaan, mitä panimokulttuuri oli aikoinaan, että vähän joka kylästä löytyi panimo tai kaksi, hän kommentoi.
Hyvää olutta juo vain eliitti: Tarua.
Harju ei myöskään allekirjoita näkemystä siitä, että pienpanimokulttuurissa ja oluenmaistelussa olisi kyse vain tärkeilystä ja elitismistä.
- Oluthan herättää intohimoja ihmisissä ja jokaisella on oma makunsa, en tiedä sitten onko siinä mitään sen ihmeellisempää pätemistä tai snobbailua. Asiaahan voi verrata mihin vain, esimerkiksi jos joku vaikka tykkää vain maksalaatikosta ja haluaa sitä syödä kaiket päivät, niin voihan sellainen henkilö ajatella muista ruokalajeista samalla tavalla.
Me pyrimme ainakin tuomaan olutta esiin siten, että erottaudumme pikkusormi pystyssä maistelusta tai muusta pätemisestä.
- Me pyrimme ainakin tuomaan olutta esiin siten, että erottaudumme pikkusormi pystyssä maistelusta tai muusta pätemisestä. Olut on kuitenkin pohjimmiltaan kansanomainen, ystävien kanssa juotavaksi tarkoitettu liemi.
Oluen paneminen on hifistelyä. Totta ja tarua
Harjujen tie panimomestareiksi noudattelee varsin tyypillistä kaavaa. Alussa oli kiinnostus eri oluttyylejä kohtaan. Aluksi satseja pantiin kotona ja reseptejä hierottiin. Myöhemmin siirryttiin panemaan pieniä koe-eriä silloin olemassa olleissa pienpanimoissa.
- Alun perin syy sille, miksi me rupesimme tekemään oluita, oli tietynlainen uteliaisuus. Silloin ei oluita ollut likikään näin paljon saatavana, ja todettiin sitten että kun ei tuon ja tuon tyyppistä olutta mistään saa, niin kokeillaan sitten tehdä itse, Riku sanoo.
Olut ei sovellu ruokajuomaksi. Tarua
Oluessa miestä kiehtoo paitsi juoman rikas ja vaiheikas historia, myös eri oluttyylien tarjoama liki rajaton makujen kirjo. Harjun mielestä olut on myös ensiluokkainen ruokajuoma.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että jokaiselle löytyy joku olut, josta tykkää.
- Oluesta löytyy oikeasti makuvaihtelua ihan hillittömästi. Virallisia oluttyylejä on satoja ja lisäksi on kaikki niiden eri variaatiot. Ja kaikkihan toteuttavat niitä tietysti vielä omalla tavallaan. Olenkin täysin vakuuttunut siitä, että jokaiselle löytyy joku olut, josta tykkää.
Hyvää olutta voi tehdä itse. Totta
Suuretkin panimot ovat alkaneet viimeistään viimeisen parin vuoden aikana reagoimaan erilaisten oluttyylien herättämään kiinnostukseen, ja nekin ovat ottaneet valikoimiinsa viime vuosikymmeninä suomalaista olutkenttää hallinneen vaalean lagerin rinnalle uusia makuja. Harju muistuttaa kuitenkin, että vaikka suurilla toimijoilla onkin resurssit eri luokkaa pienpanimoihin verrattuna, ei sen silti tarvitse tarkoittaa laadullista eroa tuotteessa.
- Laadullisesti priimaa olutta voi aivan yhtä hyvin tehdä multikansallisessa tehtaassa kuin vaikka kotonaankin, hän sanoo.
Olutverstaan tarina
Harju pyörittää panimoaan yhdessä veljensä ja yhden työntekijän kanssa. Kolmen hengen pienyrityksessä ei tehtäviään pääse juuri valikoimaan.
Oluiden lisäksi samojen seinien sisällä syntyvät myös oluiden etikettien ja hanalätkien graafiset ilmeet sekä tarinat ja muut tekstit. Harju kuvaileekin panimon pyörittämisen olevan samaan aikaan fyysistä, mutta myös luovaa työtä.
Tämä on sekä fyysistä että luovaa, kunnossa ainakin pysyy kun mallassäkkejä kantaa ja mäskiä vaivaa.
- On tässä toki sitä koneella istumistakin, mutta kyllä tässä tulee tehtyä kaikenlaista, mallassäkkien kantamista sun muuta. Lisäksi täytyy tietysti suunnitella omat tuotteet ja raaka-aineita hankitaan pitkin Suomea ja maailmaa. Tämä on sekä fyysistä että luovaa, kunnossa ainakin pysyy kun mallassäkkejä kantaa ja mäskiä vaivaa, Harju tiivistää.
Valmiit tuotteet pitää myös saada kaupaksi. Vaikka pienpanimo-oluet trendikkäitä ovatkin, eivät ne silti myy itse itseään.
- Sellaisiakin ajatuksia on, että kun perustaa pienpanimon, niin mitään muuta ei tarvitse tehdäkään, ja oluet tullaan käsistä hakemaan. Ei se nyt kuitenkaan ihan niin mene, oluet pitää myös markkinoida ja siinä on monta asiaa matkalla, ennen kuin olut on päässyt kauppoihin.
Suomessa on jo liki sata pienpanimoa, viime vuosina niitä on perustettu kymmenittäin. Harjun mukaan veristä kilpailuasetelmaa ei kuitenkaan ole, vaan hän uskoo tilaa olevan kaikille toimijoille. Pienpanimo-olutbuumin hiipuminen ja kansan palaaminen pelkkään salkkukaljaankaan ei ole hänen mukaansa uhka.
- Meidän pienten panimoiden osuus kokonaismyynnistä on neljän – viiden prosentin luokkaa. Riittää siinä vielä kakkua jaettavaksi pienpanimoille. Ja oluthan on maailman suosituin alkoholijuoma, eikä sille ole vielä näkynyt haastajaa. En usko, että kyse olisi mistään ohimenevästä buumista, hän perustelee.
Markus Kärkinen
Psst.. Pokka on perehtynyt aiemmin myös kasvisruokaboomiin ja kumonnut ilmiöön liittyviä myyttejä artikkelissa Sipsikaljavegaanit eivät puputa pelkkää salaattia.